Vaikka vuoden pimein aika on ohi, huomaan melankolisuutta ja ahdistusta ihmisissä ympärilläni. Läheisiäni, kuten minuakin, painaa stressi ja ajan puute, päättämättömyys tai tyytymättömyys. Pyrin kertomaan heille, kuten itsellenikin, että kevät kolkuttelee jo ovella ja kesä ei ole kaukana. Pian on taas aikaa makoilla nurmikolla ja unohtaa kaikki muu paitsi kavereiden nauru ja auringon lämpö iholla. Tosin oma stressini voimistuu kesän tullessa, sillä pääsykokeet.. ne ovat taas tulossa.
Silloin tällöin harmaan arjen keskellä on hyvä hypätä oravanpyörästä ja unohtua hetkeksi omiin ajatuksiin. Pidän hiljentymisharjoituksen tai eläydyn tiettyyn kappaleeseen. Itse teen tätä ellen päivittäin, niin ainakin useasti viikossa.
1. Hiljentymisharjoitus. Parasta tässä on, että voit tehdä sen missä vain; bussissa, kauppajonossa, töissä tai koulussa kun sinua ei tarvita tai omalla kotipihalla. Istu tai seiso tai makaa, mutta sulje silmäsi ja ole hiljaa. Keskity kuuloaistiisi. Tarkoitus on kuulla kaikki mahdollinen ympärilläsi; liikenne, askeleet, tuuli, kodinkoneet, muut ihmiset, oma hengitys etc. Yleensä istun parista minuutista viiteen vain mietiskelemässä ääniä ja tällä tavoin rauhoitan itseni ja jatkan virkeempänä päivää.
2. Sanaton musiikki. Tässä esittelen tällä hetkellä käytetyimmän rauhoittumisbiisini. Kuuntelen tätä kotona, tai töissä kun minua ei häiritä. Parhaan fiiliksen saan jos olen ulkona ja voin tuntea auringon lämmön. Suljen silmät ja keskityn kokonaisvaltaisesti kappaleeseen. Heti alusta alkaen annan mielikuvien virrata ja tämän kappaleen kanssa ne ovat aina samat;
Makaan vihreällä nurmikolla viltin päällä keskellä väjää lehtimetsää. On lämmin, sillä aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Se ei kuitenkaan sokaise, vaan rikkoutuu lehtien välistä keholleni ja lehtien välistä nään sinisen taivaan. Hento tuuli heiluttelee lehtiä ja hiuksiani. Luonnon äänet kappaleessa voimistaa mielikuvaa. Jossain lähellä virtaa puro ja jossain hyvin kaukana on liikennettä. Mieli on tyyni ja raikas, ei ole kiire minnekkään, ei ole mitään velvollisuuksia, ei ole mitään kipuja. Joskus olen yksin, joskus makoilen rakkaan vieressä hennosti koskettaen. Nään tämän kaiken kuin sieluni silmin ja hetken mieli lepää. Mitä sinä näät? Biisin loputtua on rennompi olo, vaikka todellisuus iskeekin karusti tietoisuuteen.
Kyseisestä biisistä minulla on toinen versio, joka on ns. kaupunkiläheisempi. Tästä biisistä tulee jotenkin mieleen lapsuus (lasten äänet pihalla) ja rauhalliset aamut sunnuntaisin keväällä kun aurinko paistaa ja sulattaa lunta, jolloin kaivan lastenpyörän varastosta ja lähden rullailemaan pitkin lähiötä ja kohti kiskaa hakemaan kesän ensimmäistä jätskiä kaverin kanssa.
Suosittelen kaikkia etsimään jonkun kappaleen, joka rauhoittaa mielen ja lataamaan sen kännykkään etc. Sanaton musiikki toimii mulle parhaiten, mutta joillekkin lyriikatkin voi toimia. Jos hermo meinaa pettää, ahdistaa tai haluaa muuten vain rauhoittua esim ennen koetta, on tämä mainio tapa nollata aivot. Itse saan joistain kappaleista hyvin vahvoja mielikuvia ja tunteita, mutta toisille se voi olla hyvinkin vaikeaa. Anna ajatusten virrata ja tartu pieniin hetkiin ja välähdyksiin, joissa on jotain miellyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti