Viime aikoina suomalaiset ovat hytisseet paukkuvassa pakkasessa ja lumikaaoksessa. Autot rytisevät toisiaan vasten liukkailla, bensaa kuluu ja sormet jäässä hinkataan lasia puhtaaksi. Tämä on ainut huono puoli jonka nään talvessa. Kaikkialta kuuluu valitusta. Liian kylmä olla ulkona, liikaa lunta, ei pääse minnekkään, VR ja HSL sitä ja tätä...
Eikö kukaan osaa enää nauttia talvesta?
Kun on kylmä, miettikää niitä jotka tekevät ulkona töitä (mm. kaverini raksalla) tai raukkoja intissä pohjoisessa -30 asteessa. Kun on kylmä ja olet ulkona, takerru siihen että pian pääset sisälle. Itse en takerru siihenkään, vaan mietin kuinka mahtavaa talvi oikeasti on ja pyrin arvostamaan sitä semmoisena kun se on.
Avaa silmäsi ja huomaa kuinka kaunista ulkona on. Lumi peittää kaiken tehden maailmasta valkean ja herkän. Aurinkoisina päivinä meinaan joutua kolareihin pelkästään sen takia että jään tuijottamaan ympärilleni. Aurinko kimaltaa hangessa ja kurkkii lumisten puiden läpi. Tekee mieli napata lumilauta kainaloon ja painua mäkeen tai mennä hyppimään (tietenkin toppahousuissa) hankeen.
Tänä sunnuntaisena aamuna heräsin kirkkaaseen paisteeseen, joka tunki tiensä kaihtimien välistä. Olin pirteä, iloinen ja aamupäivän aurinko talvisena pakkaspäivänä tuo mulle mahtavan olon. Jotain se muistuttaa niistä mahtavista päivistä lapsuuden kodin pihalla, jotain taas tulevasta. Aurinko ei vielä paljoa lämmitä, mutta muistuttaa että kevät on tulossa monine jännittävine asioineen.
Olen syntynyt talven kylmimpänä aikana, enkä ihmettele että olen keskitalven lapsi. Nautin talvesta ja osaan nähdä sen hyviäkin puolia. En tunne alakuloisuutta enkä vain odota että talvi loppuisi. Tietenkin myös minun suusta joskus karkaa muutama valitus, mutta kun ajattelen asiaa uudestaan, ei siellä niiiiin kylmä ole. Tumput kätösiin ja asenne kohdilleen!
Pulkkamäkeen anyone?
Ps. Kaikki kuvat otettu mun uudella luurilla, Samsung Galaxy S2:lla. Mainio kamera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti