Halla

Marraskuun alku vavisuttaa itse kutakin sisälta että ulkoa. Talvi tekee tuloaan kuorruttamalla maailman routaan aamuisin. Tänään routa ei sulanut pois edes puoliltapäivin vaikka se kimaltelikin auringossa. Hengitys höyryää kun kaapin pohjalta kaivetut tumput kädessä koheltaa kohmeisin sormin auton lämmitystä päälle aamuisin. Auton ikkunat on kuorrutettu valkoisella jääkerroksella ja täten pitää kömpiä sängystä aikaisemmin. Sattumoisin juuri nyt alkaa olla myös se aika, kun pehmeästä ja lämpöisestä tyynylinnasta on entistä vaikeampi ryömiä ylös, varsinkin jos joku on lämmittämässä vieressä. Miksi lähteä ulos kylmään ja pimeään kun on hyvä olla? Velvollisuudet kutsuvat ja muutaman herätyskellon torkun jälkeen jo huutavat nimellä.

Marraskuisten aamujen pimeys kietoo meidät jatkuvaan väsymykseen, vaikka olisitkin käpertynyt peiton alle illalla aikaisemmin kuin kesällä. Sisäinen kellomme menee sekaisin, kun pimeällä pitää repiä itsensä sängystä ja pärjätä kahvin etc. voimin ennen aurinkoa. Melatoniini on hormoni, jota erittyy pimeässä aivojen käpylisäkkeestä. Se säätelee valon mukaan muuttuvia vuorokausi- ja vuodenaikaisrytmejä. Melatoniinilla on unettava vaikutus ja kaamoksen aikaan ainaisessa pimeydessä samoileminen tuo enemmän tai vähemmän väsyneen olotilan. Väsymys ja voimattomuus puolestaan heijastuvat melankolisella fiiliksellä. Joillakin se johtaa kaamosmasennukseen. 

Itse koen talven tullen aamuisin herätyskellon soidessa ahdistusta. Samoin iltaisin kun pimeys hiipii nurkkiin, kuten tänään yksin isossa talossa vaeltaessa. En kuitenkaan vaivu talvihorrokseen, vaan melankolian iskiessä tarraudun positiivisiin asioihin. Kyse on asennoitumisesta. Talvi on kaunis vuodenaika (silloin kun ei ole loskapaskakeli). Aamulla kirpeä ilma pureutuu vaatteiden läpi, mutta se myös herättää. Kaivoin kaapista kaikki ihanat paksut kaulahuivit ja pipot esille, jotka unohdin omistavani. Kerrospukeutuminen, villapaidat ja polvisukat ovat mahtavia. Talvella kaikki näyttää kuolleelta, mutta lumen tullen luonto muuttuu kauniiksi ja hauraaksi. Talvella myös pimeys tuo esiin tähtitaivaan, johon olen erityisen mieltynyt. Lisäksi lumilautailijana koen valkeat lumiset rinteet ihanana asiana. Tärkeimpänä, mikä onkaan parempaa kun joululomalla käpertyä viltin alle villasukat jalassa, glögikuppi kädessä katselemaan takkatulta ja unohtumaan hyvän kirjan tai omien ajatusten pariin.

Talvi onkin minulle aikaa rauhoittua ja hengähtää; aika jolloin pysähdyn ja ehdin mietiskellä maailman menoja ja tuloja. Näin heti marraskuun alkaessa en koe tarvetta lähteä kaupungille pyörimään, tosin kun kesällä. Nyt osaan arvostaa hiljaisuutta, läheisen ihmisen seuraa hyvän ruuan ja punaviinin kera. Talvi voi olla kylmä, mutta onneksi minulla on elävä lämpöpatteri lähellä. Jos tämä jo ei lämmitä tarpeeksi niin sauna viimeistään.

Kello on paljon, joten on tullut aika kuunnella vielä ylläolevat kipaleet ja vaipua unimaailmaan odottamaan karua aamuista heräystä. Auton lämmitys on onneksi valmiina aamulle. Nyt on teekuppi tyhjä, kuten aivonikin. Ihan mukava välillä oksentaa ajatukset tänne. Hyvää yötä ja jaksamisia marraskuun värinöissä itse kullekkin. Tähän päätän blogimerkinnän 11/11/11 klo 1.11.

 

(Tämä kappale hieman erilaista mitä yleensä kuuntelen, mutta siskon blogin kautta löysin ja on sopinut viime aikojen mielentilaan)