Palan karrelle

Perjantai-ilta.. istun kotona hämyisessä huoneessa teekuppi käden ulottuvilla ja kuuntelen ambienttia ja haikeaa rauhallista musiikkia. Huomenna luultavasti myös peiton alla piiloskelua, mutta poikaystävän Joonaksen asunnolla. Äitini kummastui suuresti kun ilmoitin jääväni kotiin ja join punaviiniä hänen kanssaan olohuoneessa. Rehellisesti sanottuna olen rauhaton sielu, aina juoksemassa kaikkialle, enkä halua jäädä mistään paitsi. Täten on kovin omituista kun ei haittaa pätkääkään, etten ole kiitämässä kaupungilla.

Olen muuttunut vastuullisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Kotona minua silti ei usein näy, sillä viikot ovat rankkoja kokopäivätyön, pääsykokeeseen lukemisen ja harrastusten parissa. Lisäksi pari viime viikkoa on mennyt nenäliinapaketti kourassa Finrexiä lipitellessä. Tänään kotiin päästyäni tunsin kuinka koko kroppa valitti; "Nyt riittää, lepää muija!". Tunnen itseni vaivalloiseksi ja kankeaksi, kun en ole päässyt/ehtinyt edes salille viime viikkoina. Tuntui, kuin olisin murtumispisteessä kaikesta stressistä.

Tänään kuitenkin pääsin rauhoittumaan ja miettimään asioita. Voisin aloittaa pidemmillä yöunilla ja salilla käymisen varovaisesti sairastamisen jälkeen. Pääsykokeisiinkin jaksaisi tällöin panostaa enemmän, kun ei ole väsy kokoajan. Kova stressi tulevasta, ja siitä kuinka kaikki järjestyy, mutta onneksi tätä panikointia pääsee lievittämään taas huomenna erään pitkätukan kainaloon. Kokkaakin mulle, oijoi!

Pää pystyyn ja haasteisiin kiinni!